Aamuaurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun nousin Tampereen Rautatieasemalla portaita ylös 5. laituria kohti. Kesäkuu alkaisi Bike & Rail -reissun merkeissä!
Visit Tampereen vetämässä matkailun kestävää liikkumista edistävässä hankkeessa testataan, miten kaupunkipyörät soveltuvat matkailupyöriksi ja junayhteyksiä täydentäväksi matkaketjun jatkoksi. Palvelua testataan kesäkauden ajan yhteistyössä Serlachius-museoiden, Mänttä-Vilppulan ja Donkey Republicin kaupunkipyöräpalvelua tarjoavan KaaKau Oy:n kanssa. Minulla oli kunnia päästä mukaan Järvien Reittien edustajana testaamaan palvelua, sillä matkamme osuu Näsi-reitin varrelle.
Junamatka kohti Mänttä-Vilppulaa taittui nopeasti ikkunasta maisemia katsellen ja fiilistellen tulevaa päivää. Pian kaiuttimista kuulutettiin Vilppula seuraavana pysähdyspaikkana. Asemalla meitä oli vastassa Mänttä-Vilppulan matkailukoordinaattori Anni Inkiläinen, joka otti meidät päiväksi huomaansa.
Junasta noustua oli edessä kutkuttavaa jännitystä – KaaKaun kaupunkipyörien käyttöönotto. Olin ladannut sovelluksen etukäteen puhelimeeni, joka kannattaa ehdottomasti tehdä. Käyttöönotto sujui melko sutjakasti, itse en huomannut avittaa pyörän lukkoa avautumaan, mutta saatuani hyvän vinkin, lukko aukesi helposti.
Kukin vuorollaan nousi pyörän satulaan ja otti ensituntumaa Donkey Republicin pyöriin kaarrellen aseman pihalla. Mielestäni kaupunkipyörien ajotuntuma on miellyttävä ja ajoasento luonteva. Pyörässä on etutarkka, jonka kyytiin laitoin Järvien Reittien uudet kartat. Ainoastaan käsijarrut vaativat aluksi itselläni uudelleen ohjelmointia omassa päässä, koska olen tottunut käyttämään jalkajarruja.
Kesäkuun ensimmäisenä, jolloin reissu tehtiin, aamu oli vielä viileä ja takki sekä hanskat olivat tarpeen. Aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti ja pyöräily oli leppoisaa. Noin viiden kilometrin pyöräilyn jälkeen saavuimme perille Serlachius-museo Göstaan, jonka pihalla meitä oli vastassa museon väkeä.
Somekuvien ja videoiden kuvaamisen jälkeen siirryimme hetkeksi kiertelemään museon näyttelytarjontaa. Kierrokselta jäi mieleeni erityisesti Helene Schjerfbeckin teos Laiturilla, joka oli vastikään tuotu esille kartanon puolelle. Mielessä oli vielä Suomen Euroviisuehdokas Käärijä, joka sai koko Suomen ennennäkemättömän hypetyksen valtaan. Göstassa on esillä Helene Schjerfbeckin Nuorukainen, joka sai viisuhuumassa ylleen vihreän boleron.
Museokierroksen jälkeen oli lounasaika. Ravintola Göstan menu on hyvin monipuolinen, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. Ihastuin Göstan kahviastiastoon ”Sydämellisesti”, joka on keramiikkataiteilija Heini Riitahuhdan käsialaa.
Lounaan laskeuduttua oli aika jatkaa matkaa kohti Serlachius-museo Gustafia, jonne oli matkaa pari kilometriä. Taivas täyttyi tummilla pilvillä ja ehdimme juuri kesäsateen alta pois. Serlachius -museo Gustaf on entinen metsäyhtiön pääkonttori ja nähtävyys jo itsessään. Tutustuimme Genesis -näyttelyyn, joka on mahdollista nähdä 2023 marraskuun puoleen väliin asti. Mieleeni jäi erityisesti Genesis-ryijy, joka on lähes 9 metriä pitkä ja noin 2,5 metriä leveä. Jos ryijyn tekijöitä olisi voinut haastatella, olisin halunnut tietää lisää ryijyn tekovaiheista.
Ennen kuin huomasimmekaan, oli aika hypätä pyöränselkään ja polkaista takaisin Vilppulan asemalle. Iloinen vastatuuli oli seuranamme paluumatkalla, joten jalat pääsivät kunnolla töihin.
Kaupunkipyörän palautus sovelluksen avulla sujui ongelmitta Vilppulan asemalla. Donkey Republicin kaupunkipyörät toimivat hyvin, pyörän lukitseminen ja avaaminen meni sujuvasti. Saatuamme pyörät palautettua onnistuneesti, liukuikin juna jo laituriin.
Reissun jälkeen oli iloinen fiilis, vaikka jaloissa hieman painoikin loppuspurtin maitohapot. Totesin, että junailun ja pyöräilyn yhdistelmä on onnistunut kombo, jota on testattava uudestaankin ajan kanssa.
