Kolmelta rakennusmieheltä lienee vanttuut pudonneet siihen paikkaan, sillä kerrottiin heidän kopanneen kirveet kouraan ja juosta hompottaneen otusta vastaan rantatöyräälle. Mutta Kyrösjärven rannassa ei näkynyt elukasta merkkiäkään, ei vedestä, eikä maalta ja arvailuksi meni, mihin tuo oli joutunut. Vahvin veikkaus oli, että eläin oli sukeltanut, mutta joku korkealentoisesti tähysti yläilmoihinkin, josko olisi siihen suuntaan lähtenyt.
Vaan kyllä maalaispitäjässä aina joku on, joka asiain oikean laidan tietää; Kyröskoskella kerrottiin kesällä käyneen erään ’eläinnäytteliän’, jolta oli krokotiili päässyt luimahtamaan hukan teille. Olipa herra kuuleman mukaan oikein 600 markkaa tapporahaakin luvannut sille, joka otuksen hengiltä saa. Rajalan torpanväki ei saanut, josko rohkenivat yrittääkään, mutta olivat sen kumminkin nähneet saaressa, Leutolan kylän tietämissä.
Lehdessä epäiltiin krokotiiliä samaksi, joka haminalaisissakin oli mätäkuussa kauhua herättänyt. Olikos tämä nyt sitten juurikin se kuuluisa ’mätäkuun juttu’?
P.S. Jos joku ihmettelee, miten nuo kuvassa olevat ikaalilaisten kirkkoveneet juttuun liittyy, niin eivät oikeastaan mitenkään. Paitsi, että kyllä minäkin soutaisin, jos krokotiili veneen imussa uisi!
Teksti:
Jaana Härmä
Lähde:
Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot. (Hämäläinen, 12.9.1896. Aamulehti, 9.9.1896.)
