Rengasmatkat olivat VR:n 1930-luvulla lanseeraama junamatkoja, sisävesireittejä ja linja-autoliikennettä yhdistellyt kotimaan matkailutuote, jonka suosion huippuvuodet osuivat 1950-luvulle. Runoilijantien laivaliikenne Näsijärvellä kuului jo ensimmäisistä vuosista lähtien tärkeänä osana rengasmatkojen reittitarjontaan. Upeasta konseptista ja historiasta inspiroituneena päätimme lähteä kokeilemaan omaa versiotamme rengasmatkasta Näsijärven ja Keurusselän maisemiin. Yhdistimme Tarjanne-laivan ja pyöräilyn junamatkaan takaisin Tampereelle – unohtamatta paikallista ruokaa ja kulttuurielämyksiä, jotka kuuluvat olennaisesti oikeaoppiseen rengasmatkaan. Tavoitteena oli viettää leppoisa pariskunnan pidempi viikonloppu Suomen sydämessä.
Runoilijantie – ainutlaatuista historiaa Näsijärven aalloilla
Rengasmatkamme käynnistyi perjantaiaamuna perinteikkäästä Mustalahden satamasta, jossa nousimme jo kunnioitettavat 114 vuotta Näsijärvellä matkailijoita palvelleen höyrylaiva Tarjanteen kyytiin. Tampereen vauhdilla muuttuva urbaani horisontti nostokurkineen jäi kaukaisuuteen ja samalla mieli kääntyi nopeasti loma-asentoon. On jotain aivan erityistä matkustaa kohti Näsijärven latvoja samalla kannella ja samaa reittiä pitkin, jota seilasivat aikanaan merkkihenkilöt Ellen Thesleffistä Akseli Gallen-Kallelaan ja Lauri Viitaan. Ja ennen kaikkea lukemattomat tavalliset tamperelaiset ja pirkanmaalaiset arjessaan ja lomillaan. Historian ja tunnelman lisäksi laivalla on tarjolla oivallinen menu, jonka antimilla matka käynnistyy maukkaasti ja tyylillä.
Ruovedellä satulaan ja kohti Vilppulaa
Tarjanne jatkaa matkaansa aina Virroille asti mutta me nousimme maihin jo Ruovedellä. Laivaranta on Ruoveden kesän sydän ja hyvä paikka tankata retkievästä tai vähintään jäätelöt ennen pyöräreissua. Matkalukemista kannattaa poimia Vinhan kirjakaupasta, joka pian 120-vuotiaana on Suomén vanhin yksityisomisteinen kirjakauppa.
Menopeleiksi olimme vuokranneet sähköretkipyörät tamperelaiselta Willarilta. Ne nostivat pyörämatkailun hauskuustason välittömästi uuteen potenssiin heti laivarannan ensimmäisessä nousussa. Pyöräreittimme vei Kautunvuolteen sillan ja Väärinmajan kautta Vilppulankosken viskistysalueelle, jossa pysähdyimme nauttimaan koskimaisemasta ja virvokkeita Rantaravintola Isabellassa. Ruovedentie (344) on pientareeltaan kapea mutta liikenteen puolesta varsin rauhallinen, joten pyöräily sujui leppoisasti ja sähkö antoi sopivasti lisätyöntövoimaa helteisessä säässä ja kumpuilevassa maastossa.
Ensimmäisen yön majapaikkamme oli ainutlaatuista teollisuushistoriaa huokuva persoonallinen Art Hotel Honkahovi Mäntän keskustan läheisyydessä. G.A.Serlachius Oy:n toimitusjohtajaksi aikanaan nousseen R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi vuonna 1938 rakennettu hotelli soveltuu hyvin pyörämatkailijan majapaikaksi ja hotellin rantasauna on majoittujien käytössä. Reilun 80 vuoden taipaleelle mahtuu lukemattomia tarinoita ja merkkihenkilöitä ja väistämättä hotellilla viipyessä alkaa pohtia mitä kaikkea näiden seinien sisällä ja saunan löylyissä onkaan aikanaan sovittu ja päätetty.
Hetken levähdyksen jälkeen teimme vielä iltapyöräilyn Mäntänvuorelle ja koko Mäntän helmiin kuuluvalle Viinitupa Vuorenmajalle. Se rakennettiin vuonna 1928 G.A. Serlachius Oy:n 60-vuotisjuhlia varten ja on siten myöskin oma palasensa Mäntän kiehtovaa teollisuushistoriaa. Kukoistuskauden jälkeen rakennus ehti olla 30 vuotta tyhjillään, kunnes se avattiin uudelleen ensin kahvilaksi ja nykyisten omistajien aikana keski-eurooppalaistyyliseksi viinituvaksi. Hienona yksityiskohtana paikan alkuperäiset kalusteet ovat edelleen hyväkuntoiset ja asiakaskäytössä, saatat siis hyvinkin istahtaa samalle penkille, jolla Intian pääministeri Nehru on aikanaan lepuuttanut koipiaan.
Kuvataideviikkojen aarteita
Reissumme toinen päivä aloitettiin aamupalalla Mäntän Klubilla, joka sekin on ainutlaatuinen ja upea osa kaupungin tarinaa ja patruunojen kädenjälkeä. Aamiaisen jälkeen olimme erinomaisissa asemissa katsastamaan tämänvuotisten Kuvataideviikkojen tarjontaa. Taidekaupungin henkeen sopivasti taidetta on ripoteltu eri puolille kaupunkia. Pyörä on ehdottomasti paras väline museoiden välillä surffailuun ja matkan varrelta löytyvien pienempien kohteiden ja katutaiteen bongailuun. Kuvataideviikkojen päänäyttely oli erittäin onnistunut ja monitahoinen kokonaisuus, tunnelmat vaihtuivat hypnoottisesta rentoutumisesta hämmennykseen, ilahtumiseen ja ahdistukseen. Myös nuoria vastavalmistuneita taiteilijoita kuudesta kuvataidetta opettavasta korkeakoulusta esittelevä Kuvataiteen Valtakunta oli hieno lisä kaupungin taidetarjontaan.
Taidekierroksemme huipentui Serlachius-museo Göstaan, jossa onnekkaana yhteensattumana Andy Freeberg aloitti juuri saapuessamme esitelmän Where Art Thou? –valokuvanäyttelynsä taustoista. Hauskat tarinat nostivat muutenkin oivaltavan näyttelyn vielä uudelle tasolle. Autereen Tuvan erinomaisen salaattilounaan jälkeen käänsimme keulat kohti Hotelli Keurusselkää. Kesän uutuutena Göstan yhteyteen avattu Taidesauna jäi harmillisesti vielä odottamaan seuraavaa vierailua, mutta siinä jälleen yksi syy lisää palata vähintään kerran kesässä.
Pyörän selästä Keurusselän aaltoihin
Polkemista Taidemuseo Göstalta Hotelli Keurusselälle kertyi noin 32 km. Ajoimme Vilppulan keskustan kautta tietä 348 seuraillen mutta luovasti sen molemmin puolin koukkaillen reitin voi ajaa myös pääosin pieniä sivuteitä. Tämäkin etappi on kapeapientareinen mutta ainakin kesäisenä lauantai-iltapäivänä autoja liikkui harvakseltaan, joten sen puolesta pätkä oli ihan mukava poljettava. Kolhossa pysähdyimme uimaan mutta kylän kauppa oli jo mennyt kiinni, joten jäätelöt jäivät sillä erää syömättä. Matkalla ei muutenkaan palveluita ainakaan aivan tienvarteen osunut, mihin pyörämatkailijan kannattaa varautua täyttämällä juoma- ja eväsvarastoa Vilppulassa.
Hotelli Keurusselälle saavuimme sopivasti illan suussa. Hotellin rantasauna oli sopivasti lämpimänä ja pääsimme käytännössä suoraan satulasta saunaan ja uimaan, mikä on ehdottomasti parhaita tapoja huipentaa päivä pyörän selässä. Saunan jälkeen maistui illallinen hotellin ravintolan terassilla mutta karaoketanssit vaihdoimme tällä kertaa tunnelmointiin upeaa kesäiltaa ja Keurusselän maisemaa hiekkarannalla ihaillen.
Kolmas päivä käynnistyi aamu-uinnilla ja rennolla rantaoleilulla. Hotelli on kaiken kaikkiaan erinomainen etappi pyörälomaan ja siellä voi hyvin pitää parinkin yön paussin polkemisesta. Upea luonto, monipuolinen aktiviteettitarjonta ja yhtenä hienona yksityiskohtana mahdollisuus ostaa vaikkapa picnic-eväät rantapäivään varmistavat, että tekeminen ei ainakaan lopu kesken. Hotellilta voi myös tehdä helposti päiväretken Keuruulle tai vaikkapa Mänttä-Vilppulaan.
Vanha Keuruu ja raiteilla Tampereelle
Keurusselältä Keuruun keskustaan pääsee idyllisimmin Ahtolan sataman ja hotellin väliä liikennöivän siipirataslaiva Elias Lönnrotin kyydissä. Laivalla voi tehdä myös päiväretken hotellilta Keuruulle ja takaisin. Aikataulusyistä me otimme kuitenkin pyörät allemme ja koukkasimme maata pitkin kohti Vanhaa Keuruuta. Koko 10 km matka on pyörätietä, mutta matkalla on pari sen verran huikeaa nousua ja laskua, että ilman sähköpyörää suositeltavissa vain kovakuntoisemmille. Sähkön avustamana se on kuitenkin hauska pätkä näin tavalliselle sunnuntaipyöräilijällekin.
Keuruulla suuntasimme ensi töiksemme tutustumaan Vanhan Keuruun tarjontaan ja nauttimaan Pappilan Pitojen erinomaisesta kesälounaasta ja upeista puitteista. Pappilan Aittakahvilan puiden varjossa oli hyvä hetki istuskella ja sulatella lounasta kaikessa rauhassa. Sulattelun jälkeen kiertelimme pyörillä keskustan kirkkoja ihailemassa ja pyörähdimme vielä Nyyssänniemen leirintäalueella uimassa ja virkistäytymässä pizzoistaan kuulun ravintola Nyyssiksen terassilla. Ravintola toimii 1700 luvun lopulla rakennetussa Liukon Pirtissä, jolla on oma upea historiansa ja lukuisia tarinoita kerrottavanaan. Kaiken kaikkiaan Keuruu osoittautui erittäin idylliseksi ja juuri sopivasti pyörällä päivän mittaan haltuun otettavaksi kesäkaupungiksi. Tänne voi helposti tehdä myös päiväretken junalla Tampereelta.
Kotimatkalle lähdimme iltajunalla Keuruun asemalta, joka sijaitsee kätevästi Vanhan Keuruun vieressä, aivan Keuruun keskustassa. Juna oli VR:n vanhempaa kalustoa, mutta pyörät saatiin pienellä lihasvoiman käytöllä kyytiin ja niille oli hyvin tilaa vaunussa.
Rengasmatkat – maksimielämyksiä matalalla hiilijalanjäljellä
Pyöräilyä reissussamme kertyi lopulta yhteensä hieman yli sata kilometriä. Vaikka matkat olivat melko lyhyitä, niin helteisessä kelissä ja etenkin mäkisessä maastossa sähköpyörät olivat enemmän kuin päivävuokransa arvoiset.
Kokonaisuutena reissu oli hieno matalan hiilijalanjäljen ja korkean mielihyvätason yhdistävä kokemus, jolla olisimme voineet helposti viipyä pari päivää pitempäänkin. Juna- ja laivayhteydet mahdollistavat lisäksi monien erilaisten reissuvaihtoehtojen räätälöinnin, myös koko perheelle soveltuvaksi. Erinomainen ruoka, jäätelö, uiminen, sauna ja hyvät yöunet täydennettynä historialla ja kulttuurilla tarjoavat elämystä vaativampaankin makuun. Olisiko 2020-luku siis Rengasmatkojen paluun vuosikymmen, ainakin täällä Pirkanmaalla ja Suomen Sydämessä?
Teksti ja kuvat: Matti Pollari
