Iso-Röyhiön tietäjänainen, Maria Matintytär
Lokakuun 7. päivänä vuonna 1843 syntyi Paaston talossa, Ikaalisten Iso-Röyhiössä Matti Erkinpojan (s.26.1.1798), sekä vaimonsa Maria Erkintyttären (o.s. Luojunoja, s.5.4.1811) kuudes lapsi. Tytöstä tuli kaksi vuotta aiemmin kuolleen siskonsa kaima, kun hän kasteessa sai nimen Maria Karoliina.
Vuonna 1858 ei tullut kaupunkia, mutta tulipa pikkuruinen ja nätti kauppala sentään
Ensimmäinen kirjallinen maininta Ikaalisista, joka muinoin myös nimellä ’Lahtinen’ tunnettiin, on vuodelta 1438. Tuolloin seudulla lienee ollut oma kappeli, vaikka se muuten Hämeenkyrön hoteissa olikin. Ennen 1300-lukua taas olivat nämä molemmat kuuluneet suureen Sastamalan pitäjään, vaan sittemmin kammenneet itsensä siitä irti. 1500-luvulle tultaessa silloisessa suur-Ikaalisissa taloja oli parisensataa.
Krokotiili kyrösselällä?! Ollaanko siellä kallionkielen kylillä ihan selvinpäin?
Vuoden 1896 syyskuun alkupuolella, kävi Ikaalisten Kallionkielen kylässä, Laurikan talon pihatienoolla armoton rakentamisen pauke. Sattui kuitenkin hommien lomassa erään työmiehen katse eksymään Pakurinniemen rantakaislikkoon ja veikkaisin, että siinä vasara saattoi pysähtyä kesken lyöntinsä. Niemen kärjestä nimittäin sujahti veteen pitkänroikale elukka, joka suuntasi vastarannalle Pirhostenniemeä kohti.
2.2.1808 Ikaalisten vatulanharjulla mestattiin ruotusotilas Juho Qvick
Johan ’Juho’ Qvick oli kilvakkalalainen ruotusotamies ja syntynyt luultavasti tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1773. Kesällä 1807 koottiin Kuninkaallisen Porin linjarykmentin Hämeenkyrön komppaniaa Kyröspohjaan, Ruotsi nimittäin tarvitsi sotamiehiä lähetettäväksi Pommeriin. Sinne oli lähdössä myös Juho Qvick, mutta kohtalo päätti hänen kohdallaan toisin.
Tarinoita Parkanosta
Parkanon keskustasta kymmenkunta kilometriä pohjoiseen on kapea Kaitojenvesien järviketju, ”Jääkauden lahja Parkanolle”, sanovat paikkakuntalaiset. Alunperin useista erillisistä, pienistä järvistä ja lyhyistä virtavesistä koostuva, noin kuusi kilometriä pitkä järviketju on syntynyt ikivanhaan (1880 -1870 milj. vuotta) Parkanon graniittia rikkovaan ruhjevyöhykkeeseen. Alueen graniittiseen kallioperään syntynyt ruhje on jälki muinaisista maanjäristyksistä, joissa kaksi kallioperän lohkoa on liikkunut toisiinsa nähden. Ruhje on näiden kahden kalliolohkon välinen sauma, jossa kiviaines on ruhjonut ja rikkoutunut kallioperän jännitteiden vapautuessa maanjäristyksinä.
Parkanon Parooni Gustaf Wrede af Elimä 1853 – 1939
Pitkä valkoinen parta, hurstipuku leveine vöineen, puukko tuohitupessa ja pitkä, luonnonväärä kävelykeppi olivat Parkanon Paroonin ulkoisen olemuksen tunnusmerkit. Monet muistavat hänet myös suojeluskuntapuku yllään. Parooni on piirtynyt monien mieleen varsin originellina, ilkikurisena ja kujeilevana, joskin arvostettuna paikkakuntalaisena. Suurin osa meistä on kuitenkin luonut käsityksensä Paroonista niiden lukuisten tarinoiden pohjalta, joista hänestä on jälkipolville jäänyt kirjoitettuna sekä suusta suuhun kerrottuna.
